MODERNIA SUOMALAISTA ISÄNMAALLISUUTTA

ahopelto-kolumni-tektal201341_108786f

Ohessa vuoden 2013 viimeinen Tekniikka&Talous -kolumnini itsenäisyyspäivän innoittamana. Olen pohtinut tätä aihetta jo pidempäänkin ja nyt tuli hyvä heti kirjoittaa ajatuksia paperille.

– –

MODERNIA SUOMALAISTA ISÄNMAALISUUTTA

80- ja 90-luvuilla käärittiin uskomattomia voittoja, piilotettiin verot monimutkaisiin yritysrakenteisiin ja paettiin ulkomaille jos ei jouduttu vankilaan. Kasinotalous pyöri oman navan ympärillä.

Nyt 2000-luvun yrittäjä on iloinen veronmaksaja, joka haluaa antaa takaisin yhteiskunnalle, jonka rakentamissa puitteissa hän vaurastui. Hän on huolissaan kotimaastaan Suomesta vaikka voisi rahoineen elää missä tahansa.

Mitä ihmettä on tapahtunut? Ihmisten puheet lähentelevät edesmenneen jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin paatosta: ”Suomi on paras maa meille suomalaisille ja sitä kannattaa puolustaa.” Meistä on tullut ehkä yllättäenkin isänmaallisia. Talvisodan ja sotakorvausten kaltainen talkoohenki nousee kivuliaan rakennemuutoksen partaalla. Tuntuu siltä, että omaa etua eivät enää tavoittele kuin puolueet, muutama kuoleva etujärjestö, huippu-urheilijat ja vain kaikista jääräpäisimmät vanhan rahan poterot.

Moderni suomalainen isänmaallisuus on kuin 40-luvulta. Rydin ja Mannerheimin tavoin tehdään maailmalla kauppaa ja etsitään saksalaisia panssarinyrkkejä, jotta saadaan ainakin torjuntavoitto. Nykyhetken isänmaallisten aseet ovat ulkomaisia sijoituksia, sairaanhoitajia Vietnamista, venäläisiä turisteja, Googlen palvelinkeskuksia ja opiskelijoita Aasiasta. Moderni suomalainen isänmaallisuus tarkoittaa lisää ulkomaalaisia, koska muuten ei taaskaan selvitä.

Mielestäni tämä on hyvin kiehtovaa. Maailman ongelmien sijaan halutaan ratkaista oman kansallisvaltion ongelmat maailman tarjoamien resurssien avulla. Kaikessa isänmaallisuudessa ja talkoohengessä on kuitenkin loppuen lopuksi kyse itsekkyydestä: Suomi on sopivankokoinen ja helposti käsitettävä osa maapalloa, ja uskomme pystyvämme luomaan siitä viidelle miljoonalle ihmiselle maailman parhaan paikan elää. Vieraaseen apuun ei edelleenkään kannata luottaa, mutta sitä kannattaa houkutella ja käyttää milloin itse tarvitsee.

Mielestäni tämä on paitsi kiehtovaa niin myös positiivista. Maailman ongelmien ratkomisen sijaan pienet resurssit kohdennetaan luomaan Suomesta ja suomalaisista mallikansaa, jonka perässä isommatkin voivat parantua. Vaikutus maailmaan on suurempi kuin millään muulla tavalla on saavutettavissa. Isänmaallisuus ei ole enää Koskenkorvaa ja marssilauluja saunanlauteilla vaan kokeneiden ihmisten neuvonantoa nuoremmalle porukalle ilman rahallista korvausta. Palkkiona on tunne, että olen antanut jotakin takaisin.

Eräältä yrittäjältä kysyttiin paneelikeskustelussa, onko hän isänmaallinen. Koska termillä on nahkapäistä painolastia, meni hän punaiseksi ja kiemurteli itsensä ulos vaikka mieli olisi tehnyt vastata myöntävästi. Otankin tähän loppuun itse rohkean askeleen: olen isänmaallinen mies.

The World’s Strongest Investor/Founder Competition at the Slush 2013 startup conference establishes objective venture capital industry metrics

November 12, 2013. (Helsinki, Finland) –

Lifeline Ventures, an early stage investor in strong founders and disruptive technologies, organizes the 2nd World’s Strongest Founder/Investor Competition at Slush 2013, the leading startup conference in Europe and the Nordic countries.

“Strong founding teams and investors are essential for any startup company’s success, but we have been lacking objective metrics. This competition is fulfilling this obvious need of startup ecosystems worldwide”, comments Timo Ahopelto, Founding Partner at Lifeline Ventures. 

The World’s Strongest Founder/Investor Competition is open for founders and investors at the Lifeline Ventures Weight Lifting Pavillion at Slush 2013. The strength is measured with the combined maximum bench press and dead lift performance.

“This is the only truly objective metric of any startup founder’s or investor’s strength in our industry”, adds Petteri Koponen, Founding Partner at Lifeline Ventures.

Last year’s competition was attended by several founders and investors around the world, including Aydin Senkut of Felicis Ventures and Sean Seton-Rogers of PROfounders Capital. This year, the competition also pilots The World’s Strongest Politician series, where Ambassador Bruce J. Oreck fascinated the audience with his 130kg bench presses in 2012.

Video: Ambassador Bruce J. Oreck bench press. Petteri Koponen (left) and Timo Ahopelto (right) of Lifeline Ventures securing.

About Lifeline Ventures

At Lifeline Ventures, we invest in strong founders in sectors we know by heart from our experience as entrepreneurs. Due to our background, we often start working with founders before they have launched their first product. Our goal is to be the first person the entrepreneur reaches out to in times of trouble and joy. So far, we have invested in category-leading companies such as Airstone Labs, Applifier, ArcDia, Grand Cru Games, NonStop Games, Moves app, Supercell, Valkee bright light headset and ZenRobotics. More information online at http://lifelineventures.com

Saisinko lisää ulkomaalaisomistusta Suomeen, kiitos.

tektal_kansi_201333_107807b

Tässä uusi Tekniikka&Talous -kolumni, jonka kirjoitin ulkomaisesta omistuksesta Suomessa. Aihe on tietenkin todella ajankohtainen ja herättää vahvoja mielipiteitä niinkuin homejuusto.

LISÄÄ ULKOMAALAISOMISTUSTA SUOMEEN, KIITOS!

Rakastamme päivitellä kuinka hyvät suomalaiset yritykset myydään ulkomaille. Kurtistamme kulmiamme kun ulkomaisten sijoittajien rahat löytävät maamme parhaisiin kasvuyrityksiin. Nämä ovat pahoja asioita. Olemme huolissamme ulkomaisesta omistuksesta.

Minä en ole tästä huolissani. Päinvastoin, olen huolissani että ulkomaalaiset eivät sijoita Suomeen tarpeeksi rahaa, ja että suomalaisia yrityksiä ei myydä riittävästi ulkomaille.

Katsotaan tilastoja. Vuonna 2010 suorien ulkomaisten sijoitusten kanta sisäänpäin Suomeen oli 36% BKT:stä. Samaan aikaan ulospäin menee 57% BKT:stä. Ulkomaalaisomistuksessa olevien yritysten osuus Suomen teollisuustuotannosta on noin 20%, kun vastaava osuus Ruotsissa on 40%. Vertailemalla näitä lukuja huomaa, että jatkaen samalla radalla pääomaköyhä maamme säilyykin köyhänä.

Suomi siis tarvitsee lisää ulkomaista rahaa. Ulkomaiset suorat sijoitukset ovat tärkeä osa pääomanmuodostusta. Investoinnit luovat pohjan kestävälle kasvulle ja kehitykselle.

Erityisesti nuorille kansainvälisille kasvuyrityksille ulkomaalaisen sijoittajan raha on usein suomalaista arvokkaampaa. Se on osaavaa, verkottunutta ja sillä on syvemmät taskut. Hyvät sijoittajat eivät rakenna yritystä mutta huonot voivat sen pilata.

Erityisen hyvin tämän on ymmärtänyt Israelin valtio, joka osaa tuoda maahan rahaa. Se on esimerkiksi huomannut, että terveys- ja bioteknologian alueella Israelissa on aukko osaamisessa ja pääomissa. Valtio antoikin hyvin avokätisin ehdoin kansainväliselle Orbimed-huippurahastolle 50 miljoonaa dollaria, jonka rahasto kasvatti markkinoilla yli nelinkertaiseksi, lopulta 222 miljoonan dollarin potiksi. Tämä rahasto sijoitetaan nyt israelilaisiin yrityksiin ulkomaisten ammattilaisten hallinnoimana, ja he saavat työstään kovan palkkion. Tässä suomalaisittain katsottuna vähän liiankin hövelissä teossa on taustalla paljon älyä.

Israel on lisäksi ylpeä myydyistä yrityksistään, jotka on luotu valtion vahvasti tukemassa ekosysteemissä. Viime vuonna korkean teknologian yritysmyyntien yhteisarvo oli 5.6 miljardia dollaria. Edellinen huippu oli kymmenen miljardia vuonna 2006. Keskimäärin joka vuosi myydään noin yksi Nokia.

Mitä Israel näistä myydyistä yrityksistä hyötyy? Paljonkin, koska yrittäjät jäivät maahan perustamaan uusia yrityksiä, monet ostetuista yrityksistä jatkavat Israelissa, ja ostojen kautta maahan on syntynyt valtava teknologian ja kaupallistamisen osaaminen. Yrityksiä syntyy, kuolee, kasvaa ja myydään liukuhihnalla.

Ulkomainen raha, omistus ja kasvuyritysten myynnit ovat keskeinen osa Suomen uutta olemusta. Ensi kerralla hurrataan kun ulkomainen käy ostoksilla.

Sand Hill Road – esikoiskirjailijan ajatuksia

Timo Ahopellon otteessaanpitävä esikoisteos startup-maailman huipulta

Romaanin kirjoittaminen on valtava työ, jonka laajuuden huomaa vasta kun siihen ensimmäistä kertaa ryhtyy. Minulta siihen meni 14 kuukautta. Tämä on ollut mahtava haaste ja oppimiskokemus. Mukana on ollut Suomen parhaita kirjallisia sparraajia. Olen jälleen huomannut, että aina kannattaa tehdä hommia vain itseään osaavampien kanssa.

Sand Hill Road on väljästi tositapahtumiin perustuva veijaritarina yrityksestä, jonka perustimme kahden kaverin kanssa suoraan koulun penkiltä vuosituhannen vaihteessa. Se on kertomus kansainvälisen startup-yrittämisen hulluudesta kun on pakko olla maailman paras vaikka järki sanoo, että pitäisi jo lopettaa. Kirjassa on yhden yrityksen tarina kehdosta Piilaaksoon.

Kannustavia lukijakommentteja on tullut todella paljon. Niihin voi tutustua Sand Hill Road -kirjan Facebook sivuilla.

Päällimmäisinä kommentteina ovat “valtava lukuimu” ja “kansainvälisen startup-maailman realistinen kuvaus”. Olen itse aika huono lukemaan paikallaanpolkevia kirjoja ja tavoitteeni olikin kirjoittaa tarina, joka pitää otteessaan viimeiselle sivulle saakka. Sellainen tarina, jonka itsekin lukisin yhdeltä istumalta läpi. Vahvan tarinan lisäksi halusin pohjaksi syvällisiä yhteiskunnallisia teemoja ja inhimillisiä arvomaailmoja.

Moni on  kysynyt, miksi lähdin kirjoittamaan.  Kirjoitin, koska startup-maailmasta ei ole olemassa yhtään realistista kuvausta. Halusin avata kansainvälisen kasvuyrittämisen arkitodellisuuden laajalle yleisölle. Ihmiset eivät näe Kauppalehden kansikuvien takana olevaa startup-yrittäjän arkea, joka on ihan normaalia kovaa työtä ilman yrittämiseen liitettyä glamouria ja kiillotettua sankaruutta. He näkevät vain pallomeressä makailevia hymyileviä kaveruksia mutta eivät tiedä, että työt alkavat heti salamavalojen poistuttua. Yrittäminen vaatii yli-inhimillisiä uhrauksia, koska kilpailukenttänä on koko maailma.

Aika moni kysyy, jatkanko kirjoittamista. Todennäköisesti. Kirjoittaminen on vähän kuin huumeet ja startup-yrittäminen: niistä ei pääse irti, ja niitä haluaa koko ajan lisää.

 

Hallituksen osinkoverouudistus ei saavuta tavoitteitaan

Ohessa tämänaamuinen Tekniikka ja Talouden kolumnini. Aihe on kuuma, ja tietysti käsittelytapakin tässä tekstissä kolumnille tyypillinen, keskustelua herättelevä. Kommentit ovat tervetulleita!

tekniikka_ja_talous_osinkoverouudistus

– –

HALLITUKSEN OSINKOVEROUUDISTUS EI SAAVUTA TAVOITTEITAAN

Kasvuyrittäjät ovat tänä vuonna jo kolme kertaa vetäneet kahvit väärään kurkkuun. Syynä ovat olleet hallituksen osinkoveron uudistamista koskevat sekavat ehdotukset, jotka seilaavat äärilaidasta toiseen.

Kerron seuraavassa objektiivisesti, ilman kuumia tunteita tai kenenkään edunvalvontaa miksi viimeisinkin ehdotus, jonka mukaan yli 150,000 euron osinko on aina ansiotuloveron alaista, on järjetön. Tämä ehdotus ei edistä yhtään hallituksen omaa tavoitetta.

Hallituksen ykköstavoite on luoda pitkäjänteistä omistajuutta ja lisätä yritysten riskinottoa. Voittopääomat pitää jättää kasvattamaan yrityksiä sen sijaan, että omistajat nostavat ne osinkoina itselleen. Jos yli 150,000 euron osinkoa verotetaan tuloverona, niin Suomen kasvuyritysten omistajien rationaalisin vaihtoehto on myydä yrityksensä nopeasti. Tällöin korkean ansiotuloveron sijaan voi kerralla napata voitot alhaisemman pääomatuloveron prosenteilla.

Perustelen asian pyöreillä numeroilla. Oletetaan, että yrityksesi saattaa pystyä jakamaan seuraavat kymmenen vuotta osinkoa miljoona euroa vuodessa, mikäli kaikki menee kuin elokuvissa ja kannattava kasvu jatkuu. Tämä on hyvin epävarmaa, koska yrittämisessä on aina valtava riski. Hallituksen ehdotuksen mukaan maksat tästä veroa noin puolet, eli kymmenessä vuodessa viisi miljoonaa. Jos nyt myyt yritykseni kymmenellä miljoonalla heti, maksat veroa vain kolme miljoonaa ja lisäksi sinulla on riskittä kaikki tämä raha heti käytössäsi. Kumman vaihtoehdon sinä valitsisit? Kyllä – juuri siten minäkin valitsisin. Hallituksen ehdotus tarkoittaa kannattavien kasvuyritysten aikaista myyntiä ulkomaille.

Arvaan, että moni lukija jo miettii vastauksena pääomatuloveron nostoa. Se ei ole valitettavasti mahdollista, koska silloin kasvuyrityksiä ei enää edes perusteta Suomeen.

Hallituksen toinen päätavoite on estää juristien ja lääkäreiden kikkailu, jossa tulot nostetaan osinkoina ja vältetään ansiotulovero. Valitettavasti hallituksen ehdotus ei vaikuta näihin ryhmiin: kun ensin omasta firmasta kustantaa työsuhdeasunnon, työsuhdeauton, puolisolle vähän palkkaa hanttihommista ja nipun vakuutuksia, on 150,000 euroa osinkoa sen päälle enemmän kuin suurin osa tuosta porukasta koskaan tienaa tai tarvitsee muuhun elämiseen. Ja jos tienaa, voi rahan jättää yrityksen taseeseen ja nostaa sitä rauhassa vuosittain 150,000 euroa vaikka kuolemaansa saakka. Hallituksen ehdotus ei vaikuta tämän ryhmän verotukseen mitenkään.

Lopuksi vielä yksi varma asia: näin sekavat viestit maan hallitukselta eivät ainakaan lisää Suomen houkuttelevuutta sijoituskohteena. Ulkomainen raha, jota Suomeen tarvitsemme, arvostaa vakautta.

Uskon ja toivon koko sydämestäni, että loppuen lopuksi pakon edessä järkevä päätös syntyy.

Our early stage Lifeline Ventures fund grows to € 30 million

Lifeline-Ventures-logo

During the last three years, we have with Petteri invested in ~ 30 companies from casual games startups to oncology biotechs. It seems like a broad range, but all these companies have two things in common: they have superfounders and are re-defining their target markets.

We typically invest when a new startup is founded. It is very early. These ~ 30 amazing founder teams have raised over € 170 million in follow-on funding.

Our total fund size is now € 30 million (previously announced € 20 million) which ensures firepower but enables us to be nimble at the same time. Our own investors include FoF Growth, Ilmarinen Mutual Pension Insurance Company, Finnish Industry Investment, Sitra, Norvestia, Veraventure, Troll Ventures, Juuranto Invest – plus we founders put in our own money.

Some quotes from our official press release:

Kevin Comolli, Partner at Accel Partners in London

Timo and Petteri have found an excellent model for working closely with talented, local founders and international investors. They have carved themselves an interesting position in the European startup scene. They are a very important co-investor relationship for us and we enjoy working together with them.

Riitta Jääskeläinen, Investment Director at Finnish Industry Investment Ltd

Lifeline Ventures has developed an interesting new model in venture capital. With their agile model and being entrepreneurs themselves, they are able to effectively work with next-generation founder teams.

Fredrik Kekäläinen, Co-founder and CEO at Enevo Ltd:
I enjoy working with the Lifeline guys. They understand entrepreneurs.

Verotuksella ei kannusteta yrityksiä kasvuun

tekniikka-ja-talous-kolumnit-verotusKirjoitin Tekniikka&Talouteen (17/2013) kolumnin verotuksesta. Aihe on hyvin ajankohtainen, uudistihan hallitus äskettäin yrittäjien verotusta. Olen sitä mieltä, että oikeisiin kasvuyrityksiin ja kasvuyrittäjiin ei hallitus juurikaan pysty verotuksella vaikuttamaan.

– –

Verotuksella ei kannusteta yrityksiä kasvuun

Hallitus sääti osinkoverotusta, jotta kasvuyrittämiselle olisi lisää kannustimia. Suomessa uskotaan, että verotuksella saadaan paikalleen jääneet yritykset ottamaan riskiä ja kasvamaan. Näin ei ole. Todellisuudessa verotuksella, kasvuyritysten syntymisellä ja yrittäjän riskinotolla ei ole keskenään mitään tekemistä.

Kansainvälisesti kasvuhakuiset yritykset ja yrittäjät ovat suuri osa Suomen pelastusta. Nämä tuovat ulkomaisia sijoituksia, kaiken liikevaihtonsa rajojen ulkopuolelta ja luovat korkean tuottavuuden työpaikkoja. Näihin yrityksiin verotus ei vaikuta.

Parhaat kansainvälisesti kasvuhakuiset yritykset syntyvät, koska ne on pakko perustaa ja niitä on pakko kasvattaa. Yrittäjä ei voi jättää visiotaan toteuttamatta. Hän ei voi elää ajatellen, että jätti tilaisuuden käyttämättä. Yrittäjä haluaa luoda uutta, ja tätä yrittäjän tahtoa ei poliitikko tai verottaja voi lisätä eikä tappaa.

Todellinen kasvuyrittäjä ei ensisijaisesti mieti, miten optimoi omat veronsa. Hänen riskinottonsa ei riipu voittojen tai osinkojen verotuksesta. Todellinen yrittäjä miettii, miten pystyy tekemään tavoitteistaan totta, ja ottaa niin paljon riskiä kuin tavoitteiden toteuttaminen järkevästi vaatii.

Poliittista yrittäjyyskeskustelua Suomessa on kauttaaltaan viihdyttävää seurata. Kansainvälinen kasvuyrittäjä on valtiontalouteen tupsahtanut uusi lihantuotantoeläin, josta kukaan ei oikein tiedä, missä sitä kasvatetaan ja mitä sille pitäisi syöttää.

Olen viimeisen kolmen vuoden aikana ollut sijoittamassa yli kolmeenkymmeneen yritykseen. Vaikka yritykset ovat täysin eri toimialoilta, on niissä yksi yhteinen piirre: perustajat eivät ole miettineet verotusta. He ovat miettineet missä ja millä resursseilla pystyvät luomisvimmaansa parhaiten toteuttamaan.

Yrittäjän kannalta verotus ei ole keskeisin toimintaedellytys, jonka valtio tai poliitikot voivat toimillaan saada aikaan. Verokikkailu ruokkii laiskoja yrityksiä. Verotuksesta puhuminen on Suomessa poliittista nollasummapeliä, jossa joku saa, joltain toiselta viedään ja kaikki ovat kateellisia toisilleen. Todellinen yrittäjä on todella kaukana tästä keskustelusta.

Mitä valtio voi sitten tehdä? Kaikista tärkeimpiä kansainväliseen huippuun tähtäävälle yrittäjälle ovat paikallisesti Suomessa saatavilla olevat resurssit: huippuyksilöitä tuottavat korkeakoulut, toimiva paikallinen riskirahoitusmarkkina, Suomen kyky houkutella ulkomaisia huippuosaajia, innostava yrittäjyyskulttuuri ja tarvittava maailmanluokan osaaminen. Jos nämä eivät ole kunnossa, muuttavat oikeat kasvuyrittäjät muualle, koska voivat Suomen ulkopuolella toteuttaa visionsa parhaiten.

Suomen kilpailija ei ole Viro, jossa verot ovat kevyempiä kuin meillä. Suomen oikea kilpailija on Piilaakso, jossa suurella joukolla ihmisiä on asenne ja osaaminen kohdallaan. Ensimmäiset kovat kasvuyrittäjät ovat jo sinne muuttaneet

“Mitä kovempi jätkä, sitä huonommin Tekes toimii”

tekniikka-ja-talous-9-2013-kolumniTässä sarjassaan toinen Tekniikka&Talous -lehden kolumnini vuonna 2013. Se on ajankohtainen, koska Tekesin roolista puhutaan paljon. Allaoleva heijastelee omaa kokemustani yrittäjänä ja sijoittajana. Nautinnollisia lukuhetkiä ja olet tervetullut kommentoimaan – sana on vapaa.

TEKES ROKKAA.

Keravalla oli 80-luvulla kova kaveri, kun kulki talvella ilman pipoa. Suomen yrittäjäpiireissä tällä hetkellä on sitä kovempi kaveri mitä enemmän haukkuu Tekesiä ja valittaa ulkomaisten sijoitusten määrästä Suomessa.

Tekesin tehtävä on uskoa hulluihin aikaisen vaiheen hankkeisiin, joihin kukaan muu ei uskalla lähteä rahoittajaksi. Kun yksityinen pääomasijoittaja kauhisteli ZenRobotics-jätteenkäsittelyrobotin korkeaa teknologiariskiä niin Pasilan virkamiehet ja muutama enkelisijoittaja uskoivat entisen rap-artistin ja kahden maailman johtavan tekoälytohtorin maailmanvalloitusvisioon. Edellisen kuuden kuukauden aikana ZenRobotics on tuonut Suomeen maailmalta kaksi miljoonan euron kauppaa ja 13 miljoonaa euroa ulkomaista pääomasijoitusta, mikä on suomalaiselle startupille poikkeuksellista. Tätä tarinaa ei ilman Tekesiä olisi olemassa.

Tekesin tehtävä on tuoda Suomeen ulkomaisia pääomasijoituksia, osaamista ja luoda toimialoja. David Gardner on legendaarisen Atarin entinen toimitusjohtaja ja peliteollisuuden todellinen huippunimi. Hän on tehnyt vain viisi sijoitusta, ja kaksi niistä Suomeen. ”Suomeen on hyvä sijoittaa, koska Tekesin mukanaolo pienentää riskiä”, David Gardner kertoi kaksituhatpäiselle yleisölle Slush 2012 startup-konferenssissa Helsingissä.

Toisin kuin väitetään, Tekesin kanssa asiointi on useimmiten sujuvaa ja virtaviivaista. Rahoitushakemukset tehdään Internetissä selkeille hakemuspohjille ja liitemateriaaliksi tarvittavat dokumentit jokaisella hyvin toimivalla yrityksellä on valmiina muutoinkin. Tyypillisesti tapaamisia on kaksi, kumpikin kestoltaan puolitoista tuntia. Voiko Tekes enää tehokkaammin varmistaa, että rahat menevät oikeaan hankkeeseen?

Kirsikkana kakun päällä Tekes alkaa yhä paremmin ymmärtää oman rahoituksensa roolia: se on väliaikaista ennen isoa yksityistä rahaa, ja sen aikana yrittäjien pitää kiskoa yrityksensä pienillä palkoilla maailmalle.

Usein kuulee sanottavan, että Suomessa Tekesin virkamiehet valitsevat voittajayritykset ja päättävät, kuka saa rahaa. Sekään ei pidä paikkaansa. Tekes ei anna rahaa ellei yksityinen omarahoitus ole ensin kunnossa. Ja vaikka virkamiehet voittajat valitsisivatkin, niin ilmeisesti ovat valinnassa onnistuneet, koska lähes jokainen Suomen tähti-startup on mukana Tekesin Nuorten Innovatiivisten Yritysten keihäänkärkiohjelmassa.

Tekesiä tarvitaan, koska Suomesta on valtava matka Kaliforniaan. Haastan kaikki voivottelun ja kritisoinnin sijaan luomaan yrityksiä, jotka tuovat kansainvälistä rahaa ja osaamista Suomen taloutta pelastamaan. Muuten käy kuin sille kaverille Keravalla: valittaa ilma pipoa korvat punaisina aseman nakkikioskilla, kun jäi junasta.

200,000 työpaikkaa ei pelasta Suomea

Image

Kirjoitin kolumnin vuoden 2013 ensimmäiseen Tekniikka & Talous -lehteen. Kiireisille lukijoille lyhyt yhteenveto tässä, ja varsinainen pidempi teksti alla:

  • Suomen pelastamiseen tarjotaan ratkaisuksi 200,000 perinteisen alan työpaikkaa palveluissa ja teollisuudessa, mikä on hyvin haastava tavoite.
  • Suomen pelastusraporteissa on kaikissa sivuutettu startup-yritykset lähinnä kiinnostavana kuriositeettina. Raporteissa on näin unohdettu yksi keskeisimmistä uuden maailmantalouden vetureista.
  • Startup-yrityksissä työn tuottavuus on noin 10-kertaista verrattuna palveluihin ja teollisuuteen. Siksi 20,000 työpaikkaa näissä korkean tuottavuuden yrityksissä pelastaa Suomen ja on realistinen tavoite.

– –

SUOMEN PELASTAJILLA ON VÄÄRÄT RESEPTIT

Suomessa on ahkerasti selvitetty miten romahtamassa olevan hyvinvointiyhteiskuntamme rahoitus turvataan. Kerron teille nyt ainoan mahdollisuutemme, jonka kaikki ovat sivuuttaneet. Väitän, että startup-yritykset pelastavat Suomen kasvattamalla työn tuottavuutta.

Tähän mennessä ehdotetut ratkaisut ovat menneestä maailmasta. Konsulttiyhtiö McKinsey ansiokkaasti lanseerasi käsitteen kantosuhde: jotta yksityinen sektori voi elättää muut, täytyy luoda 200,000 uutta työpaikkaa vuoteen 2020 mennessä. McKinseyn mukaan 70% uusista työpaikoista tulee paikallisista palveluista ja valtaosa lopuista pääomaintensiivisen teollisuuden kilpailukyvyn turvaamisesta. Työn tuottavuuden kasvu ei ratkaise ongelmiamme, koska IT-vallankumouksen aikainen 4% työn tuottavuuden vuosikasvu on mahdotonta.

Väitän, että näin ei ole.

McKinsey on unohtanut analysoida raportissaan yhden maailmantalouden keskeisimmän uuden kasvun voiman: startupit, joissa työn tuottavuus on 10-20 kertaa korkeampaa kuin muualla. McKinsey unohti, että startupit tuovat ison askelmuutoksen suomalaisen työn tuottavuuteen. Rakenteiden muutos tapahtuu jo maailmalla, mutta Suomessa se taitaa olla liian hurja jo ajatuksenakin.

Todistan väitteeni laskuharjoituksella. Yrityksen liikevaihto työntekijää kohden on yksi työn tuottavuuden mittari. Metsäyhtiö UPM:n työntekijä tuotti viime vuonna 400,000 euroa liikevaihtoa – esimerkki pääomaintensiivisestä teollisuudesta – ja Mehiläisen lääkärikeskuksilla 70,000 euroa – esimerkki paikallisista palveluista. Googlella tuottavuus on 3- ja 16-kertainen verrattuna näihin esimerkkeihin, ja kotimaisella 500,000 dollaria päivässä liikevaihtoa tekevällä Supercell-peliyhtiöllä 6- ja 30-kertainen. Nyt joku sanoo, että Supercell ja Google ovat poikkeuksia. Eivät ne ole. Samanlaisia yrityksiä on jo nyt useita itämässä.

Vielä yksi kirvelevä esimerkki: Meriteollisuus ry kertoi, että STX:n Turun-telakan häviämä 900 miljoonan euron laivatilaus olisi tuonut 12,000 miestyövuotta. Tämä on 75,000 euroa työntekijävuotta kohden. Olisiko aika hyväksyä, että rakennemuutos laivoista tuottavampaan työhön on välttämätön?

Oletetaan varovaisesti, että globaalisti toimivan kasvuyrityksen työn tuottavuus on 10-kertaista verrattuna Mehiläiseen, UPM:ään ja STX:n laivaan. Tämä on käypä vertailuluku, koska todellisuudessa työn tuottavuus monissa palveluissa on Mehiläistä heikompaa ja UPM:n luku on teollisuusyritykselle kova.

200,000 normaalityöpaikan sijaan voidaan Suomen ongelma ratkaista luomalla 20,000 työpaikkaa globaalisti toimiviin startup-yrityksiin, joissa työn tuottavuus on 10-kertaista. Lisäksi nämä yritykset tuovat koko liikevaihtonsa ulkomailta ja houkuttelevat ulkomaisia suoria sijoituksia, toisin kuin paikalliset palvelut tai paperikoneet, joista viimeisin on rakennettu Suomeen vuonna 1998.

Väitän, että fokusta Suomen pelastamisessa täytyy tarkastaa. Poliittisten juhlapuheiden sijaan startupit pitää ottaa vakavaksi osaksi Suomen pelastusohjelmaa.

The World’s Strongest Founder/Investor Competition launches at Slush 2012

The strength of the team is critical in any startup’s success. Most investors believe in strong teams, like Ron Conway: “We believe in investing in people.”

The same goes for investors: although strong investors cannot make your company, the weak ones can break it. Sounds familiar? Yes.

With Petteri, we have taken this thought further at Slush 2012 on November 20-21, at the premier startup conference that has been pulled together by Startup Sauna.

We just issued a press release on The World’s Strongest Founder/Investor Competition. Why?

In the industry, everyone agrees that strong founders and investors are key to any company’s success. Until now, the industry has been missing objective metrics on how to compare founders or investors, comments Timo Ahopelto, Founding Partner at Lifeline Ventures.

“Today, the three top grossing App Store apps are from Finland. In addition, the region is nurturing awesome Web, cleantech and health startups. We at Lifeline Ventures are thrilled to further demonstrate the strength of the founders and investors in the region with this annual competition. I would not be surprised if the first winners in both categories came from the Nordics”, adds Petteri Koponen, Founding Partner at Lifeline Ventures.

The World’s Strongest Founder/Investor Competition is open for founders and investors at the Lifeline Ventures Conference Space at Slush 2012 next to the main entrance. This year, the strength is measured with the combined weight of maximum bench press and dead lift. The competition is arranged in co-operation with WODConnect and CrossFit Espoo.

 

Read also the official Slush 2012 release on this competition via PR Newswire.

Follow

Get every new post delivered to your Inbox.